Päivitetty: syyskuu 2026 · oikeudellinen tilanne: elokuu 2026
Maston merkinnöistä – maalauksesta ja valoista – määräävät ilmailuesteitä koskevat säännökset, ei pelkkä korkeus sijainnista riippumatta. Tämän kirjoituksen edellisessä versiossa viitattiin vuonna 2003 annettuun asetukseen, joka on kumottu; siinä mainitut raja-arvot eivät ole enää voimassa.
Milloin masto on lentoturvallisuuden este
Lain mukaan koko maassa lentoliikenteen esteeksi katsotaan kohde, jonka korkeus on 100 metristä alkaen ympäröivän maanpinnan tai veden pinnan yläpuolella — laskettuna antennit mukaan lukien (Ilmailulaki, 87¹ §:n 1 momentin 2 kohta). Tällainen kohde on ilmoitettava ja merkittävä.
Alle 100 metrin korkeudella sijainti suhteessa esteitä rajoittavat pinnat lentokenttien ympäristössä. Jos rakenne ylittää nämä rajat, tarvitaan ULC:n puheenjohtajan lupa (87 §:n 3 momentti), ja sotilaslentokenttien osalta – sopimus sotilasilmailuviranomaisten kanssa. Kunnilla on käytössään lentokenttien ympäristöalueiden kartat; sopimuksessa määritellään yksityiskohdat rakennuksen maalauksesta ja valomerkinnöistä, jotka on toteutettava.
Merkintöjen kynnysarvot
Voimassa olevan infrastruktuuriministerin asetuksen (12. tammikuuta 2021, eli Virallinen Lehti 2025, nro 903) mukaan: esteet enintään 10 m merkintävelvollisuuden ulkopuolelle jäävät (§ 44), estevalot keskimääräinen intensiteettiä sovelletaan alkaen 45 m (36 § 1 momentti), ja korkea intensiteetti alkaen 150 m (22 §:n 2 momentti).
Lentoturvallisuusesteet ovat yksi maston byrokratian osa-alueista — kuvailemme muut osat maston rakennuslupaa koskevassa kirjoituksessa.
Toimivaltainen viranomainen päättää kunkin hankkeen luokittelusta. Tämä teksti kuvaa oikeudellista tilannetta (elokuu 2026) ja kokemuksiamme – se ei ole oikeudellista neuvontaa.