Televiestintämastojen ukkossuojauksessa on otettava huomioon kolme keskeistä seikkaa.
- Menetelmä kuorman poistamiseksi mastosta salamaniskun jälkeen
- Menetelmä, jolla puretaan mastorakenteessa rakenteen yläosan ja sen pohjan välisen potentiaalieron seurauksena indusoitunut varaus
- Menetelmä varauksen levittämiseksi maahan
Sähkövaraus on mielestämme parasta ja edullisinta johtaa pois maston tai ristikkotornin rakenteen kautta. AluPro-tuotteissa on alimmassa segmentissä erityinen kiinnityskorvake, jonka avulla koko rakenne voidaan liittää rakennuksen ukkossuojausjärjestelmään. Maalattujen rakenteiden osalta on muistettava poistaa maalipinta segmenttien laippoista, jotta niiden välinen sähkönjohtavuus säilyy.
Vaihtoehtoisena ratkaisuna on vetää rakenteen huipulle halkaisijaltaan 8 mm:n ukkosvarras, joka liitetään sitten ukkosneulaan (kaikkien AluPro-mastojen vakiovaruste). Mielestämme ukkosjohdon kiinnikkeiden tulisi tässä kokoonpanossa olla eristettyjä ristikkorakenteesta, mutta käytännössä usein nähdään metallikiinnikkeitä, jotka on kiinnitetty suoraan mastoon.
Radioaseman ylläpitäjät vaativat usein nollauskaapelin (yleensä LY50) asentamista, jonka tehtävänä on tasata syöttökaapelissa syntyvät potentiaalit paikallisesti (muutaman metrin välein) samaan tasoon kuin samaan korkeuteen sijoitetun ristikkorakenteen potentiaali. Nollauskaapelin haara kiinnitetään silmukalla segmentin laipan ruuvin alle. Yllä olevassa kuvassa näkyy, miten LY50-kaapeli on vedetty AluPro-kaapelitelineen läpi.
Maaperään kohdistuva kuormitus johdetaan pois pääasiassa kahdella menetelmällä. Ensimmäinen on ns. ”bednarka” – galvanoitu teräslankku (yleensä 30×4 mm), joka asennetaan noin 1,5 m syvään kaivantoon. Jos yhtenäisen kaivannon tekeminen ei ole mahdollista (katukivet, asfalttipäällyste, muuri), voidaan käyttää molemmista päistä kierteitettyjä teräspalkkeja, jotka lyödään pystysuoraan maahan ja liitetään toisiinsa teräsmuffeilla. Tällaista järjestelmää kutsutaan yleisesti ”galmariksi” sen valmistajan mukaan, joka on tuonut tämän ratkaisun markkinoille. Tangot ovat saatavilla 3 metrin pituisina osina, ja ne kytketään tarpeen mukaan yhteen, yleensä kolmen kappaleen ryhminä, jolloin saadaan yhteensä noin 9 metriä. Kokemus osoittaa, että maaperän olosuhteista riippuen on iskettävä maahan 3–18 galmaria, jotta järjestelmän vastus on standardin mukainen (enintään 10 Ω).
Tätä tekniikkaa käytetään myös täydentämään metallilevyllä toteutettua kehämaadoitusta. Jos alustava mittaus osoittaa vastuksen olevan liian suuri, täydennämme järjestelmää lisäpalkkeilla.
Salamasuojausjärjestelmän asianmukaista asennusta säätelevät seuraavat standardit:
- standardisarja PN-EN 62305 (osat 1 - 4) Ukkossuojaus,
- standardi PN-IEC 60364–4–443:1999 Rakennusten sähköasennukset – Suojaus ylijännitteiltä – Suojaus ilmakehän tai kytkentäylijännitteiltä,
- standardisarja PN-EN 62561 (osat 1-7) Salamansuojalaitteen (LPSC) elementit,
- Standardointilaki, annettu 12 päivänä syyskuuta 2002,
- ja infrastruktuuriministerin asetus "Tekniset edellytykset, jotka rakennuksille ja niiden sijainnille on täytettävä", sellaisena kuin se on muutettuna.
Aihetta voi syventää lukemalla Białystokin teknillisen yliopiston Andrzej Sowyn tekstin.
Ukkossuojaus rakennusteollisuudessa